Adios Ameebas, taas toistaiseksi. Veistelen tässä pikaisen lastun, ennen kuin pakenen jonnekin päin Suomea, netin ulottumattomiin, niin kuin vaikkapa SusuPetal.

Kyllä, kyllä, olen ollut niin uuttera, että melkein hävettää. Ainakin väsyttää. Todennäköisesti kaikki, mitä olen saanut aikaiseksi on kuitenkin täysin ala-arvoista, joten liityin minäkin Kelvottomien Kirjailijoiden Seuraan. Se onkin räjähdysmäisesti kasvanut herrasmiesten ja -naisten klubi,  ja ilmankos, sisäänpääsykriteereitä ei ole. Tsekkaa jäsenmerkkini sivupalkista. Vilkaise samalla Tyyppiteorian myönteinen (neljä tähteä viidestä!!) arvio Kotivinkki-lehdessä. Se hiveli mieltä, mutta vielä enemmän lämmittivät kuitenkin parin läheisen ystävän antamat myönteiset lausunnot hengentuotteestani. Kaverin mielipide on aina tärkeämpi kuin kymmenen kriitikon.

Minun piti oikeastaan kirjoittaa onnellisuudesta, mutta siirrän sen tuonnemmaksi, koska tänään mieleeni juolahti hyvä liikeidea, jonka täten jätän tähän varastettavaksi, joskin aion vaatia rojaltit joka eurosta, mitä sillä tienataan.

Nyt on joka lehdessä juttua pikajuoksija Markus Pöyhösen ja laulaja Sofia Zidan (onko joku joskus kuullut yhdenkään neiti Zidan esittämän biisin?) sikariitaisasta erosta, eikä olla vielä edes kunnolla toivuttu Tanja Karpelan (?) ja Olli Saarelan bänkseistä. Tai siis Saareiloiden split upissa ei meille taviksille ollut mitään toipumista, raiteilta meidät ajoi se myötähäpeän määrä, kun saimme viikkotolkulla seurata  lööpeistä pariskunnan nokituskierroksia ja loanpaiskontaa. Ja nyt samalla foorumilla Helena Karihtala (ex-Säkkinen) kertoo ex-miehelleen olevansa Hjalliksen kanssa "vain ystävä". Melko julmaa.

Niin tulipa mieleeni tällainen juttu, että siinä missä julkku voi aina ottaa yhteyttä vaikka Seiskaan tai Iltikseen ja lyödä ex-rakastaan sitten lööpillä tai räväkällä otsikolla, meillä taviksilla ei vielä ole tällaista väylää. Naisella on mahdollisuus vain haukkua eksäänsä loputtomasti kavereilleen, tosin riskinä on, että kaverien rivit harvenevat nopeammin kuin ekaluokkalaisen hampaisto. Miehillähän ei ole yleensä sydänystäviä, joille valittaa entisen hoidon veemäisyydestä, joten ainoiksi toipumiskeinoksi jäävät viina, naisvihamielisen blogin (jota kukaan ei edes lue) perustaminen ja uuden (jos sellainen sattuu vielä kohdalle) ihmissuhteen tuhoon ajaminen silllä, ettei osaa keskustella muusta kuin vaimoke-edeltäjän huonoista puolista. 

Nyt tarvitaankin, jo ihan tasa-arvon nimissä, lehti, joka julkaisee meidän tuiki tuntemattomien kaduntallaajien ihmissuhdesotkuja. Tässä muutamia esimerkkiotsikoita:

Rauno, veturinkuljettaja Hyvinkäältä, paljastaa: "Liisa hässi lähipubin portsaria!"

Liisan puolustautuu: "Olen vain nainen, Raunon erektio-ongelmat tuhosivat suhteemme."

Rauno: "Kyllä ottaa eteen. Kysykää vaikka R-Kioskin Marjatalta."

Marjatan petetty ex-mies, metsuri Pekka, kertoo kaiken: "Luulin, että kyse oli kolmivuorotyöstä."

Metsuri-Pekan paluu: "Siivouspalvelun Sinikka teki minusta jälleen miehen." 

 

Ja niin edelleen. Eikös olisikin vaihteeksi hauska lukea tavallisten ihmisten ihmissuhdekiemuroista? Kyllä Myllypurossa, Hervannassa ja kaikissa muissakin Suomen tuhansista lähiöistä petetään, petytään, haetaan uutta, moititaan vanhaa, ehkä jopa laitetaan tästä herkällä hetkellä napsaistu valokuva puhelinnumeron kera FaceBookiin. Tarvitaan vain media, jonka kautta nämä kiihkeät kahnaukset saavat ansaitsemansa huomion. Ja mekin pääsemme kostamaan väärinkohtelut julkisesti, niin että naapurit kuulevat erimielisyyksistä muutenkin kuin ellementtiseinän lävitse.

Nyt joku äkkiä pykäämään pystyyn TavisSanomia! Provikat tästä myyntimenestyksestä heti Lauralle!