Antakaa minulle
taloyhtiön kellariasuntoon asumaan talkkari,
kaupanmyyjä, jolla on nimi,
Tallinnan-mummon neulomat pässinpökkimätumput.
Mistä löytyisi vielä
pankkitoimihenkilö, joka tuntisi minut
ilman ajokorttia,
kirjastotäti, joka painaisi parin päivän viipeen villaisella,
remonttimies, joka hoitaisi hommansa
ilman peräänkatsomista ja uhkailua?
Tuleeko enää koskaan
esikoiskirjailijoita ilman korkeakouluopintoja,
lääkäreitä, jotka antavat saikkua silkkaan vitutukseen,
ystäviä, jotka sanovat: "Ei se mitään, tuo on niin inhimillistä"?
****
Kommentit