Kaikki vouhkaavat nyt tuosta Helsinkiin avatusta Louis Vuittonin myymälästä. Myöntäkää jo, Vuitton ei ole sen kummempi laukku tänä päivänä kuin mitään Citymarketin tusinatuote, ratsastaa vain hyvän laadun (menneellä) mainella ja rajoitetuiden tuotantoerien tuomalla ylellisyysvaikutelmalla. Ja minä suoraan sanoen ihmettelen massojen, siis pyrkyröivän keskiluokan intoa maksaa tuotemerkeistä maltaita. Eikö rouva Jokamies todellakaan tajua, että hänen Burberryn käsilaukkunsa kärsii jatkuvasta inflaatiosta, kun jo vähän joka toisella on samanlainen, aika ruma ruutukuosikuvatus?

En yhtään ihmettele, että maailma on tässä jamassa missä on, kun näennäisesti täysjärkiset ihmiset ostavat jotain vain sen takia, että se on "aito joku" ja siinä on "aito merkki". En tietenkään kehota ketään ostamaan kiinalaiskopiotakaan, koska ne kytkeytyvät aika usein ihmiskauppaan ja muuhun vilunkihommaan, mutta herätkää nyt aikuiset ihmiset käyttämään järkeänne! Maksakaa kaikin mokomin laadusta, mutta älkää brändistä. Ekologisesti kestävästä voi maksaa, luksusbrändätystä ei välttämättä kannata.

Minä olen funkkisihminen, niin kuin sanottu. Olen ehkä tyhmä, kun en sijoita tulevaisuuteen hankkimalla designerkäsilaukkuja ja kalliita huonekaluja, mutta toisaalta meillä lapset saavat rauhassa kaadella keittiön tuoleja ("varokaa halpoja Jakobsen-jäljitelmiä") ilman, että verenpaine päässäni kasvaisi kohtuuttomaksi ja Ikean halpissohvan tuhriintuneen päällyksen voi taas kerran irrottaa ja laittaa pesuun. Naapurit hankkivat todella hienon Lundian sohvan, joka seisoo nyt kolmatta viikkoa muoveissaan olohuoneen nurkassa, ja istumiseen käytetään vanhaa sohvaa. Haloo, maa kutsuu naapureita...

Kun olin lapsi, Niken tennarit olivat merkkituote. Muutamia vuosia sitten Naomi Kleinin No Logo -kirja "paljasti", että Niket duunataan käytännössä orjatyövoimalla epäinhimillisissä hikipajoissa, samanlaisissa kuin halvat kopionsakin. Niin kuin tehdään Adidakset, Pumat, you name it... Korkea kate katoaa jonnekin muualle kuin työläisen taskuun.

Laurakaan ei ole aivan immuuni merkillisyydelle, itse käytän pääasiassa halpismerkkejä, mutta ukolle ja lapsille ostan joskus merkkituotteita. Käytäntö on minulle kuitenkin osoittanut, että Tommy Hilfigerin vaatteet eivät ole tippaakaan laadukkaampia kuin Hennes&Mauritzin. Sandin erottaa Vero Modasta ainoastaan hinta, uskokaa minua.

Ja törkeyden maksiimi: Vuittonin kutsuvierasavajaisissa tarjoiltiin mm. maitovasikkaa. Tiedätttehän, että se tuotetaan äärimmäisen julmasti: vasikkaa pidetään pimeässä koko sen elämä, jotta sen liha pysyisi kauniin valkoisena. Hyi olkoon.