En aio kirjoittaa mitään hirveyksistä, jotka tapahtuivat tänään Etelä-Pohjanmaalla. En aio osallistua rukoustilaisuuksiin, levittää eteenpäin osanottotekstiviestejä tai sytyttää virtuaalikynttilöitä kuolleille. Suren surevien kanssa, siinä kaikki. Ja toivon, että mahdollisimman moni vaikenisi kanssani, sillä tässä sairaassa ajassa ainoa uskonto on julkisuus ja tapa tulla kuolemattomaksi on tehdä mitä tahansa, joka muistetaan pitkään ja uutisoidaan laajasti.

Sairaan mielen töitä, kyllä, mutta niin kauan, kun sairaat teot palkitaan laajalla julkisuudella ja joissakin virtuaaliyhteisöissä sairaista tehdään sankareita ja martyyreitä, minä haluan vaieta. Surra vain ja olla hiljaa. Puutun muualla, puutun kiusaamiseen, välinpitämättömyyteen, piittaamattomuuteen. Tämän annan olla.