Nyt on aika poistua hetkeksi tai kahdeksi takavasemmalle. Toinen minäni on saanut työskentelyapurahan , joten blogin pitämiselle ei yksinkertaisesti riitä aikaa. Palaan asiaan ehkä heinäkuussa, ehkä elokuussa, ehkä vasta syksyllä. Nyt viimeistään sinun kannattaa napsauttaa Sonetit Blogilista.fi-suosikiksesi tuosta sivupalkista, niin saat tiedon heti, kun täällä taas tapahtuu. 

Tänään oli Hesarissa juttu 100 naista -blogin pitäjä "Teppo M.stä", siis Hesarissa! Aamulehden olisi vielä voinut kuvitella tarttuvan blogijulkkikseen, mutta että valtakunnan  ykköslehti tekee niin, on lähinnä uskomatonta. Ja kyseessä ei ollut mikään pikkuinen palstantäyte, vaan koko sivun juttu Sunnuntai-sivuilla. Jutusta kävi ilmi, että 100 naista julkaistaan kirjana.

100 naistahan on ihan hyvin kirjoitettu blogi. On mahdotonta sanoa, kuinka paljon siitä on totta, kuinka paljon tarua, mutta uskottavuutta ja mielenkiintoa sille antaa se, että "Teppo M" ei ole tehnyt itsestään mitään aina onnistuvaa alfaäijää. Ja seksi kiinnostaa meitä, siitä ei pääse läpi eikä ohi. Sellaiset blogit kuin Seksitön elämä  keräävät lukijoita, koska on mukavaa tirkistellä toisten petikamareihin ainakin vertalevan tutkimuksen mielessä. Sen verran voyeristin vikaa meissä taitaa olla kaikissa. Huorapäiväkirjat (joiden en muuten usko olevan nimeksikään totta) ovat edelleen Top-listan sijalla 32, vaikka viimeinen päivitys on tehty toukokuussa 2007.

Jo blogin nimellä on suuri merkitys sille, saako se lukijoita vai ei. Ilun handu duunaa on normaali käsityöblogi, mutta vetää varmasti paljon satunnaiskävijoita masturbaatiokonnotaatiollaan. Niin kuin Neulova narttukin. Jos minä olisin ollut fiksumpi, blogin nimeksi olisi tullut Lauran panopäiväkirjat tai On pakko painaa pitkin päivää. Lastuissa ei olisi käsitelty puutarhanhoitoa tai kurahaaraleiden valmistusmaata, vaan ne olisivat olleet seksielämääni liittyviä "tunnustuksia" tai selostuksia kuvitteellisista syrjähypyistä.

Vielä fiksumpi noin markkinointia silmälläpitäen olisin ollut, jos olisin aloittanut blogilla, en kirjalla. Olisin blogannut kirjailijaminän sijasta fiktiivisenä henkilönäni, Salla S:nä, 32-vuotiaana tamperelaisnaisena, joka olisi blogissaan puinut epäonnisuuttaan miesmaailmassa ja sitten vähitellen päässyt revittelemään kaadoillaan. Anders olisi ollut vain "Enkelinkasvo", Riku "IT-pomo" jne. Aika todennäköisesti blogi oliis pian imaistu jonkin portaalin vetojuhdaksi ja sitten kirja olisi julkaistu "kustantajan aloitteesta", niin kuin 100 naista. Tai Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja. Tai Loretta Kiven Pomo on pahin.

Jos muuta ei Tyyppiteoriasta voi sanoa, niin ainakin sen, että se on selkeästi jakanut mielipiteet. Jotkut ovat pitäneet, mutta kuraakin on tullut niskaan jonkin verran. Kjell Westö kirjoitti taannoin Yhteishyvässä, ettei ole kivaa, kun kirjoja tai pahempaa vielä, kirjailijan persoonaa, moititaan blogeissa. Onneksi olen tajunnut kätkeä todellisen persoonani fiktiivisen kirjailijahahmon taakse, joten itseni repostelulta olen säästynyt. Ja kaiken kaikkiaan saldo on kyllä reilusti plussalla. Ihan totaalilyttäyksiä ei ole ollut monta ja ne puolilyttäävätkin voi helposti ohittaa, kun lukee uudestaan vaikkapa erään lukijan sähköpostiini lähettämän kommentin (joka on tässä sanasta sanaan ja takuulla totta, ei itse kehittämään hypetystä): "luin juuri kirjasi Tyyppiteoria ja päätin ensimmäistä kertaa antaa palautetta suoraan kirjailijalle; kirjasi oli tosi kiva! Toivon saavani lisää luettavaa Sinulta, Kiitos kirjastasi! Olen kirjojen suurkuluttaja ja laitan aina hyvät kirjailijat muistiin, en tiedä pidätkö vertauksestani, mutta minä laitoin sinut yhtä korkealle viivalle kuin lempikirjailijani Anna-Leena Härkösen. Jatka samaan tahtiin!"

Toivottavsti ehdin jatkamaan joskus vielä Laura Saarenakin. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin Soneteista!