En vaan jaksanut taaskaan runotorstaita. Ei irronnut. Sen sijaan päätin pohdiskella hieman minua vuosikaudet tökkinyttä, nyt ajankohtaista asiaa, nimittäin koulujen stipendien jakoa.

Lapsena en saanut ikinä, koskaan stipendiä. Sen saivat vuodesta toiseen samat lapset, Opettajan Poika ja Pirtsakka Hikipinko Tyttö. Aina samat naamat. Miksi piti palkita näitä, joilla oli jo lähes kympin toikkari muutenkin? Eikö stipendin tarkoitus ole kannustaa, palkita yrittämisestä, ei niinkään olla mikään ykköspalkinto parhaalle suoriutujalle?

Yläasteikäisenä nostin keskiarvoa yhtenä vuonna melkein numeron verran. Minusta se oli aika oiva suoritus, mutta opettajakunnan mielestä stipendillä oli syytä muistaa Opettajan Poikaa ja Pirtsakkaa Hikipinkoa Tyttöä. He kun eivät koskaan aukoneet opettajille tai olleet muuten hankalia. Saksanmaikka muuten kävi kevätjuhlassa sanomassa, että "Laura, me kyllä ajattelimme vähän antaa stipendin sinulle, mutta annoimme sen nyt kuitenkin Pirtsakalle Hikipingolle." Kiva kiva. Perusteluja ope ei kertonut.

No, en ole näistä enää katkera (oikeasti), mutta asia palasi mieleeni, kun Esikoisen kouluvuosi on taas päättymässä. Hänen luokallaan ei jaeta vielä varsinaisia stipendejä, mutta "Kivan koulukaverin" huomionosoitus kuitenkin lapselle, joka on ollut kaikkien kaveri ja kohdellut toisia hienosti. Tänä vuonna sen sai tyttö Y, viime vuonna tyttö X. Kuinka ollakaan, meidän esikoisellamme on jo kahtena vuonna usein ollut paha mieli, joka on johtunut siitä, että tyttö X ja tyttö Y ovat kohdelleet häntä kurjasti. Nämä kolme kulkevat koulumatkat yhdessä, mutta tyttö X ja tyttö Y eivät puhu esikoiselle, ainoastaan keskenään. Lisäksi he kuiskivat, vilkuilevat Esikoista ilkeästi ja sitten purskahtavat nauruun.

Onneksi alkaa kesäloma!