Duunailtuani liian monta kesää kaupungissa, olen minä, ikiurbaani ihminen, alkanut haaveilla kesämökistä. Kurkistus Etuovi.comiin paljastaa kuitenkin, että Pirkanmaalta, järven rannalta, ei kunnon mökkiä saa alle 300 000 euron. Puolilahon yhden huoneen lautamökin umpeenkasvaneella rantakaistaleella voi saada 120 000:lla.

Missä vaiheessa mökkeilystä tuli rikkaiden etuoikeus? Ja miksi monet mökit ovat nykyisin huippuvarusteltuja kesäasuntoja tai kakkosasuntoja? Ennenvanhaan mökille vietiin vanhat huonekalut ja siellä pukeuduttiin ns. mökkivaatteisiin, eli kauhtuneisiin rytkyihin, joita ei vielä raaskittu heittää pois. Lapsuuteni mökillä ei ollut sähköjä ja juomavesikin tuotiin kaupungista kanisterissa. Telkkarista ei edes haaveiltu ja transistoriradion paristotkin oli yleensä kulutettu loppuun kahdessa viikossa. Jääkaappi meillä sentään oli, kaasukäyttöinen, mutta se ei tainnut kylmetä kovinkaan hyvin, koska paljon juotiin kesällä piimää ja syötiin nötköttiä.

Mökkiaktiviteetteihin kuuluivat saunominen, uiminen ja ulkoleikit. Kirjoitin ja ohjasin myös merkittävän määrän kesäteatteriesityksiä sekä pidin kioskia. Iltaisin ja sateella luettiin seitsemänkymmentäluvun alun Seura-lehtiä. Sisarusten kanssa hämmästytimme mökkivieraat vetämällä uskomattomat pojot näiden lehtien vihjetietokilpailuista ("Mikä historian merkkihenkilö? Viiden pisteen vihje...). Ihmekös tuo, kun osasimme ne jo ulkoa.

***

Ja sitten takaisin kisastudioon: Hyvä Suomi, Saksa kaatui 5-1. Oma kisakuntoni ei vain ole oikein kohdallaan, kun ottelut tulevat niin jumalattomiin aikoihin. Täytyy varmaan ruveta ottamaan iltapäiväunet, että jaksaa paremmin valvoa yöllä.