1376493.jpg

Aamunlehdessä oli juttu, jonka lopputulema ei yllättänyt minua millään tavoin. Autokaupassa miestä palvellaan, nainen saa haahuilla yksin ajopelien välissä vaikka maailman tappiin. Omat autonostokokemukseni tukevat väitettä: yksin autokaupoilla olevaa naista ei oteta vakavasti, miehen kanssa liikkuva saa palvelua, mutta silloinkin puhutellaan miestä, oli autoa osatamassa kumpi tahansa.

Autoalalle palvelututkimuksia tekevän Palvelu Plus Oy:n Jukka Rastas väittää, että "naiset ovat kokeneempia ja vaativampia asiakkaita. He ovat tottuneet henkilökohtaiseen palveluun ja odottavat sitä, ja siksi pettyvät herkemmin."

Just joo. Naisen vikahan se on tietysti. Että jos pettyy, kun ei palvella. Voi hyvän tähden! Kyseessä oli siis autoalalle palvelututkimuksia tekevä firma, sen lauluja laulat, jonka leipää syöt.

Ystäväni Pispalan Rouva kävi autokaupoilla, kokeili mukavaa automaattivaihteista pikkupösöä. Myyjä oli nuori, hyvän näköinenkin ja kohtelias mies. Homma eteni hyvin, kunnes myyjä, ilmeisesti Pispalan Rouvan sormukset merkillepanneena totesi: "Ja mitähän se herra sitten tällaisesta ostoksesta olisi mieltä?" Pispalan Herra ei siis ollut mukana tilanteessa. Peugeot jäi liikkeeseen.

Tämä aihe pyörii päässäni juuri nyt, kun joko terapiamielessä tai puolitosissani kirjoittamassani Tyyppiteorian jatko-osassa Salla etsii kesäautoa. Mietin tarinan kulkua kaavaillessani, onko maailma muuttunut sen jälkeen, kun edellisen kerran ostin oman auton yli kymmenen vuotta sitten. Ei ilmeisesti ole muuttunut.