Olin siis tällä viikolla Opistossa Jossain Päin Suomea opettamassa näyttelijänurasta haaveilevia ihmisiä. Koulutus meni hyvin ja minusta tuntuu että sain imetyksi tolkuttomasti uutta voimaa noilta opiskelijoilta. Kun sitä tässä iässä alkaa väen väkisinkin muuttua kyyniseksi synkistelijäksi, oli ihana nähdä se vilpitön ja avoin into, joka näissä nuorissa säkenöi sekoittuneena uskoon, että maailma odottaa juuri heitä, on olemassa juuri heidän toiveitaan toteuttamassa. Näin opiskelijoissa itseni vuosia sitten, nuorena ja kokemattomana taideopiskelijana. Ja se tuntui mukavalta. Inspiroi ajattelemaan pitkällä perspektiivillä.

Eli kirjoitan taas. En sitä näytelmää, joka odottaisi muokkaamista, en Tyyppiteorian jatko-osaa, vaan Vakavasti Otettavaa Proosaa. Se tuntuu hyvältä, notkealta. Lisäksi minulla on uusi, henkilökohtainen tekstinohjaaja. Hankin nimittäin hulluilta päiviltä MS Office-paketin ja työstän tekstiä nyt uudella Wordillä, joka kertoo minulle esimerkiksi, että: "tarkista, sopiiko tuo sana tekstisi tyyliin", josta tiedän osuneeni naulan kantaan sanavalinnassa, tai "virkkeessä on ehkä ylimääräisiä verbejä tai lauseiden väliltä puuttuu pilkku", josta tiedän, että nyt tulee soljuvaa juttua, hyvä poljento.

Ohjelma on tarkoitettu ainoastaan ei-kaupalliseen käyttöön. Entä, jos joku haluaakin julkaista sen joskus ja maksaa siitä palkkion? Suuttuuko Bill Gates minulle? Joudunko oikeuteen ohjelman käyttösäännösten (noin kolmekymmentä sivua) vastaisesta käytöstä?