En tiedä, miksi tuo taannoisessa lastussa mainittu, ja Blogistaniassa ja mediassa muutoinkin taajaan siteerattu Jarkko Tontin blogikirjoitus jäi hiertämään silmääni niin kiusallisesti. Ehkä sen takia, että olen aiemmin mieltänyt Tontin älykkääksi ja joviaaliksi tyypiksi, siis ainoastaan julkisuuden synnyttämän mielikuvan pohjalta, en tunne häntä henkilökohtaisesti. Kyseessä oleva kirjoitus oli minusta kuitenkin niin käsittämättömän ylimielinen ja ennakkoluuloinen (katsokaa itse, en jaksa siteerata, kun alkaa verenpaine nousta, jos vielä palaan siihen tai sen kommentteihin), että aloin pohtia, en niinkään sitä, miksi joku kirjallisuus mielletään hyväksi, vaan kuka määritelmän saa tehdä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

1980- ja 90-luvuilla yliopiston luennoilla istuneet eivät voineet olla kuulematta Pierre Bourdieun ajatuksia kulttuurisesta pääomasta. Korjatkaa asia- ja muistivirheeni te, jotka olitte siellä enemmän valveilla kuin Laura, joka puolet ajasta haaveili milloin mistäkin kauniista pojasta, sen sijaan että olisi tehnyt tarkkoja muistiinpanoja. Mutta muistaakseni yläluokka määrää Bourdieun mukaan mm. siitä, mitä pidetään hyvänä makuna. Keskiluokka sitten koettaa jäljitellä tätä hyvää makua, mutta tietenkin yläluokka pitää koko ajan kaulaa määrittelemällä uusia ja uusia hyvän maun kriteerejä. Ja yläluokka ei tarkoita välttämättä aina (ainoastaan usein) sitä porukkaa, jolla on eniten pätäkkää. Pääoma voi olla myös kulttuurista, siis vaikkapa koulutusta ja sivistystä muutoinkin.

Eli jos Bordieu oli oikeassa, tässäkin maassa varsin pieni ryhmä pyrkii määrittelemään hyvän maun kriteerit. Ja kun puhutaan kirjallisuudesta, jotta ko. poppoo voisi pysyä créme de la crémenä, sen täytyy  diskriminoida sellaisia, joilla on toisenlainen tai kilpaileva käsitys siitä, mikä on sitä hyvää. Yksi tapa tehdä tämä ero, on sanoa, että hyvä kirjallisuus on taidekirjallisuutta, jota tuottaa taiteilija, ei "viihdeheitukka" tai "uskiskynäilevä julkkispappi".

 

 Tähän väliin pari kirjallisuussitaattia, ensimmäinen on orgasmikuvaus, toinen suudelman kuvaus:

 

"Hän kuulee oman voihkivan äänensä,.se hämmästyttää häntä, ja Julian, joka osaa olla niin hellä ja raju, hämmästyttää häntä eniten maailmassa. Hevonen nostaa päänsä, kirmaa metsään ja katoaa näkyvistä juuri ennen kuin Mari sulkee silmät ja näkee sata miljoonaa tähteä, jotka sinkoutuvat häntä kohti."

"Tinka tuntuu liukkaalta ja kiihottavalta ja Mari uppoaa syvälle suudelman tunneliin. Kohmeinen nurmikko ritisee heidän jalkojensa alla ja maailma kieppuu, maailma on muuttunut suureksi äänten ja värien pyörteeksi jonka pohjalla nämä kaksi suuta painautuvat toisiinsa kiinni kuin kaikki olisi ollut selvää alusta saakka, niin kuin koskaan ei olisi ollutkaan muuta kuin yötaivaan avara tähtikaari ja suudelman päättymätön pyörre."

Mistä nuo lainaukset olivat peräisin? Tunnistaako kukaan? Olivatko ne viihdeheitukan kirjoittamaa? Ei. Eikä Reginasta tai Linna-sarjasta, vaikka voisi niin kuvitella, vaan Riikka Pulkkisen ylistetystä esikoisteoksesta Raja. Ei ole tietenkään ihan reilua irrottaa lainauksia tekstiyhteydestä, mutta täytyy sanoa, että kummeksuin suuresti sitä, että mm. Hesarin ja Kiiltomadon arviot Rajasta olivat niin ylistäviä. Minusta sen kerronta, kielikuvat ja tarina ovat latteita, väliin jopa hämmentävän kliseisiä, eivätkä siksi herätä minussa ihastusta tai riemua. Minusta Rajan henkilöt ovat myös turhan kirjallisia ja yksiulotteisia. Mutta tämä on vain ja vain ja ainoastaan Lauran oma, henkilökohtainen mielipide. Minulla on oikeus mielipiteeseen, aivan kuten Tontillakin on oikeus omiinsa. Hän voi aivan hyvin olla pitämättä Heinimäen tai Kärkkäisen kirjoista (suotavaa tietysti olisi, että hän olisi niitä lukenut), mutta minusta olisi asiallisempaa, että hän esittäisi näkemyksensä nimenomaan mielipiteinä, ei yksioikoisina totuuksina. Edes omassa blogissaan.

Laura ei kuulu siihen sisärenkaaseen, joka määrittelisi hyvän maun ja/tai taiteellisesti arvokkaan kriteerejä. Ei, vaikka hänellä on periaatteessa kaikki mitä tarvitaan: kirjallisuustieteellinen akateeminen koulutus ja kirjallisuuden ja taidekentän tuntemus(-ta) ja kärkäs mieli. Tai ehkei löydykään ihan kaikkea. Laura ei taida kuulua oikeisiin piireihin.

Enkä haluaisikaan olla määrittelemässä laajemmin hyvää ja huonoa kirjallisuutta. Pelkään niin kovasti aikaa, suurta taidekriitikkoa, että luulisin postuumisti jääväni kiinni turhan näppäristä mielipiteistäni. Sen verran tyhmä taidan joka tapauksessa olla.