En tiedä, pitäisikö tuota Kanervan Ilkkaa sääliä vai inhota. Kimmo Sasin mukaan tämänkertainenkaan sähläys ei vaikuta Kanervan uskottavuuteen poliittisena toimijana. Siis mitä?

Ilkka-poikahan on lähettänyt työnantajansa (me muut) laskuun parisataa tekstiviestiä itseään varmaankin kolmekymmentä vuotta nuoremmalle naiselle, ja ilmeisesti viestien aiheena ei ole ollut Tsetsenian tilanne tai Yhdysvaltojen vaalit. Vaikka oli jo puhunut Kataisen kanssa, että näin ei saisi tehdä. Enää. (Olikohan Ile ajatellut, että muahan et naisasioissa neuvo, märkäkorva?)

Minusta Kanervan toiminta osoittaa täydellistä harkintakyvyn puutetta ja kyvyttömyyttä pitää kiinni sovitusta, ja se vaikuttaa erittäin paljon hänen uskottavuuteensa  poliittisena toimijana. Eipä sillä, että olisin koskaan Kokoomusta äänestänyt.

Oletetaanpa, että Laura-täti täällä olisi ihastunut itseään reilusti nuorempaan malliin tai tanssijaan. Koska rakas ukkoni seuraa tätä sivustoa, täytyy tietysti painottaa, että ajatellaan tätä nyt vain ihan hypoteettisessa mielessä. Sellaiseen ikäeroon en näillä mittarinlukemilla edes kykenisi kuin Ile, taikka täytyisi mennä päiväkodin lähistölle väijymään. Mutta jos nyt iskisin silmäni johonkin parikymppiseen nuorukaiseen, niin enpä usko, että tekstiviestein lähestyisin. Missään nimessä en työnantajan kännykästä. Jos ihastuisin nuoreen mieheen, niin todennäköisesti en lähestyisi ollenkaan, koska olettaisin, ettei kuitenkaan ole saumoja. Kirjoittasin sitten fantasioimastani viihderomaanin, vaikka. 

Mutta Iljits luottaa näkyvyyden ja kuuluisuuden tuomaan karismaan, ja sellaistahan ei minulla ole.

Tai... ehkä... jos sattuisi vastaan oikein suloinen, vaikka scifiä tai nuoren miehen odysseijaa kirjoittava heppu, niin sanoisinko sitten: "Mulla on kuule suhteita tonne kustantamoihin. Musta vois olla sulle paljon hyötyä..."?