... cd-kirjojen kehittäjälle! Edessä on noin kaksituhatta (tämä ei ole hyperbola) kilometriä iloista autoilua ukon ja lasten kanssa. Esikoinen kärsii matkapahoinvoinnista, joten ei voi lukea autossa, ja loputkin aloittavat nahistelun heti, kun on päästy suurin piirtein kotikadulta. Mutta nyt on löydetty lääke: äänikirjat. Lainasimme ööbaut puolet Tampereen kaupunginkirjaston keskuskirjaston lasten cd-hyllystä, mukana on jokaiselle ansionsa mukaan, muun muassa Rudyard Kiplingin Viidakkokirja, Narnioita, ikisuosikki Mio Poikani Mio, klassikkosatuja ja äidin mieliksi myös Peppi Pitkätossuja.

Aion varata mukaan apurahalla aikaansaadun asiatekstin tämän hetkisen vaiheen lisäksi myös ihka aitoa lomaluettavaa. Valitettavasti Miina Supisen mainion Liha tottelee kuria, josta ehdin lukea kaksi kolmasosaa Pispalan Rouvan kesämökillä, kaikki kappaleet olivat lainassa, joten ostin sitten pari pokkaria for the road.

Ensinnäkin mukaan sattui Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Sitä ostaessa tunsin kyllä omantunnon pistoksen: ostin halvan pokkarin, vaikka kovakantistakin olisi ollut saatavilla. Kirjailijan kyllä pitäisi pitää toisen kirjailijan puolta ja ostaa kovakantinen, ovathan tekijän osuudet kirjojen hinnasta muutenkin niin pienet.

(Itse asiassa jätin kerran ostamatta tutun kirjailijan teoksen Kirjatorilta, vaikka olisi kovasti tehnyt mieli ostaa kirja omaksi. Ajattelin, että kyseessä oli todennäköisesti se epäoikeudenmukainen painoksen loppuerä, josta tekijänkorvausta ei makseta.)

Minua on alkanut kiinnostaa Marian Keyesin tuotanto paitsi siksi, että Salla sitä kehuu lukupäiväkirjassaan, myös siksi, että Tyyppiteoriaa on toistuvasti verrattu Keyesin kirjoihin (ansiosta tai ei, siihen en ota kantaa). En ole ikinä lukenut yhtään Marian K:n teosta, mutta nyt poimin mukaan pokkarin Tankar från sängkanten. Odotan kovasti sen lukemista. 

Adios amebas! I´ll be back!