Leppoisa lomanen Levillä on ohi. Kuohuviiniä tuli juotua, muttei ilmeisestikään riittävästi, kosken ollut kertaakaan edes pikkukekkulissa. Murtsikkaa tuli hiihdettyä ennätykselliset 13 kilometriä eli enemmän kuin kahtena edellistalvena yhteensä.

Tänä viikonloppuna olinkin vaihteeksi työkeikalla jossakin Iloisessa Itä-Suomessa. Tuhottoman pitkään junamatkaan olin varustautunut kannettavalla tarkoituksenani harjoittaa kaunokirjallista työskentelyä koko matkan ajan. Ja niin kuin melkein joka ainoa kerta, kun matkustan junalla, nytkin taakseni ilmestyi jostakin savvoo iänekkäästi viäntätävä äejä, joka a) ryysti kaljaa, b) röyhtäili kohdasta a johtuen estottomasti ja häpeilemättä ja c) yritti aloittaa keskustelua kenen kanssa tahansa mistä asiasta tahansa ja isoon ääneen. Jos ei keskustelukumppania löytynyt kanssamatkustajista, örvelö soitti kännykkänsä puhelinluettelon läpi. Senkin erittäin kovaäänisesti.

Jos häiriötekijä ei olisi itse ja omatoimisesti poistunut junasta Jyväskylässä, olisin varmastikin poistanut hänet korkeimman omakätisesti. Tai leiponut vain lättyyn. Ymmärtänette, ettei kirjoittamisesta tahtonut tulla mitään. Vanhoina hyvinä aikoina konnarit poistivat pussikaljoittelijat junasta, nyt omat juomat sujautetaan vain näkyvistä lipuntarkastuksen ajaksi ja sama meno jatkuu, kun dyktöörin selkä katoaa seuraavaan vaunuun.

Mistä noita hölisijä-äijiä aina riittää kanssani samaan vaunuun? Aina eivät puhu savvoo, saattavat olla hämäläisiäkin tai uusimaalaisia, mutta poikkeuksetta kovaäänisiä ja jutuiltaan äärimmäisen epäkiinnostavia. Onko VR:llä Tampereen rautatieaseman yhteydessä joku salainen varasto, jotta hölisijä otetaan käyttöön aina, kun minä varaan junalipun netitse?

Työkeikka oli oikein mukava, koulutettavat ihanan ajattelevia ja aiheesta keskustelevaisia. Kiva sinänsä, että on töitä, mutta tuntuu jo, että työskentely alkaa haitata blogistaniassa harhailua. Tuntuu, ettei aikaa riitä edes rakkaimpien suosikkien seuraamiseen, saatikka kommentointiin. Olen muuten tullut siihen tulokseen, että SusuPetal ei voi olla oikea ihminen. Kuinka KUKAAN voisi seurata kahtasataa blogia, mukaan lukien tämä disinformaation lähde? Sanokaa minun sanoneen, SusuPetalin taaksen kätkeytyy puolijoukkueellinen nuoria ja innokaita miehiä, jotka raportoivat Kiinan hallitukselle asiattamosta kirjoittelusta.

Josta päästäänkin päivän ainoaan myönteiseen ja minua ilahduttaneeseen asiaan. Lähtiessäni eilen matkaan, huomasin rautatieasemalta käsin Hotelli Victorian katolla banderollin, jossa luki "Free Tiibet". Loistavaa, että Tampereellakin joku on kantanut kortensa kekoon! Hyvä te, ketä sitten lienettekään. Sama bandu oli tallella vielä lauantaina palatessani, erittäin hyvä. Nappasin ihmeestä kuvan surkealla kännykkäkamerallani, tältä näytti: 

1480975.jpg

No, eihän tuo teksti näy kuvassa, mutta demonstraatio on joka tapauksessa tuo valkoinen juttu talon katolla oikealla.