Hola amigos pitkästä aikaa!

Olin jo pitkään marmattanut perheenjäsenille jatkuvasti kaatuilevasta ja legendaarisen hitaasti jauhavasta PC:stäni, kun nämä pikku ihmeet sitten yllättivät minut ja katkaisivat valituksen kertaheitolla. Äiskällä onkin nyt hieno MacBook!

Ensialkuun paluu mäkinkäyttäjäksi vähän sladdaili, niin puuceestynyt minusta oli ehtinyt tulemaan, mutta nyt kirjoittaminen ja kaikenpuoleinen puuhailu mäkkärillä on suoranainen ilo. Erityisellä riemulla olen tervehtinyt MacBookin kuvien esikatselutoimintoja. Enää ei rukki töki eikä kuski kiihdy. Jiihaa.

Ja sitten päivän aiheisiin, joita on harvasta julkaisutahdista johtuen peräti kaksi. Ensinnäkin, antipatiani suomen kansan syviä rivejä kohtaan jatkuu. Hesarin verkkosivuilla käydään keskustelua Johanna Tukiaisen malariasta, ja melkoinen osa kirjoittelijoista tuntuu suhtautuvan suoranaisen vihamielisesti neiti Tukiaiseen. Johanna T:n aiemmasta toiminnasta julkisuuden ihmemaailmassa voidaan varmasti olla monta mieltä, mutta en kyllä löydä itsestäni pienintäkään syytä alkaa inhota häntä, tuntematonta ihmistä. Sen sijaan HS:n verkkolukijoiden täytyy kilvan taivastella sitä, kuinka Tukiainen on niin tyhmä, että on suorastaan ansainnut sairastua. Onpa keskustelussa varsin taajaan epäilty sairastumisen aitouttakin, on esitetty, että julkkisblondi vain teeskentelisi sairastunutta saadakseen julkisuutta. Keskustelijoiden asiantuntevuutta trooppisten sairauksien osalta kuvastaa sekin, kuinka moni on ihmetellyt sitä, kuinka Tukiainen on jättänyt "malariarokotteet" ottamatta.

Mistä kumpuaa tällainen viha? Onko se niin kuin Freukkarit laulavat, että jokainen tarvii jonkun itseänsä huonomman ja mutakuonomman? Tunteeko itsensä tosi fiksuksi kun haukkuu toista hölmöksi?


Puaah... No, en halua olla pekkaa pahempi, joten tunnustan pikkusieluisuuteni: tunsin nimittäin lievää vahingoniloa, kun luin Hesarista myöskin, että Solar Films on palkannut Heikki Vihisen rinnalle toisenkin käsikirjoittajan laatimaan ikuisuusprojekti Mannerheim-filkan käsistä. Vihistä olen jos en nyt vihannut niin ainakin dissanut jo pitkään, eikä se johdu siitä, että ällöllä äijällä on karmea fiksaatia esiintyä munasillaan Kummeli-elokuvissa, vaan siitä, että Vihinen on minusta varsin pienin ansioin päässyt tamperelaisen teatterimaailman tähtipaikalle, siis Tampereen  Teatterin johtajaksi.

Mitä oli Pote-poika tehnyt tuohon asemaan päästäkseen? Opiskellut legendaarisen laiskasti draamaa Tampereen yliopistossa (tutkinto taitaa olla edelleen kesken), toiminut pari kertaa Kalle Holmbergin assarina ja päässyt oikeisiin ukkojen ryyppäyspiireihin. Joten hänet pyydettiin pallilleen, kun toinen toistaan koulutetummat, kannuksensa ansainneemmat ja fiksummat NUORET NAISET ohitettiin kylmästi. Tarkoitan, että maassamme on valtava reservi lahjakkaita ja vuorovaikutustaitoisia naispuolisia teatterintekijöitä, joita ei koskaan tulla kutsumaan vastaaviin hommiin, vaikka pitäisi.

Minusta Vihinen (ja huom, olen ollut hänen kanssaan tekemisissä myös ihan in person) on ainakin ohjaajana melkoisen lahjaton ja paikoin aika ylimielinenkin ihminen. Nyt Selin pääsi näpäyttämään häntä ottamalla Marko Leinon mukaan vääntämään Mannerhein-käsistä. Haa-haa!

Minkähänlainen mahtaa muuten tulla Renny Harlinin Hollywood-marskista? Tällainenkö?

"Hasta la vista!" ärsiee Mikko Nousiainen Mannerheimina samalla kun antaa kuularuiskun laulaa kohti piippalakkisten, ilkeännäköisten ryssien merta. Juuri silloin Mannrheimin Käte-hevonen saa osuman ilkeän punasotilaan luodista ja kaatuu rotkoon. Yli-inhimillisten ponnistusten jälkeen marski onnistuu tarraamaan vasemmalla kädellään suomalaisen petäjän oksaan ja estämään syöksymisensä tyhjyyteen. Ilmeenkään värähtämäätä hän katsoo kuinka Käte osuu rotkon pohjalle, räjähtää ja valtava tulimeri ja hirmuinen paineaalto sinkoavat ilmoille. Sitten Mannerheim mutisee jonkin sarkastisen vitsin, kiskoo itsensä ylös ja jatkaa taistelua.