Olen törkeä mörkö, örvellän.
Pahalla silmälläni
kovetan vertasi
kunnes suonet halkeavat ritisten
kuin marraskuinen sänkipelto
kumiteräsaappaan alla.
Teen sinulle pahaa, kaiken aikaa,
häpäisen, panettelen, lyön.
Tartun asioihin,
jotka nimeät tärkeiksi,
murran ne vitsiksi.
Rienaan, riistän ja raiskaan
sen mikä on sinua.
Arvokkaasi on
minun ivani ainesta.
Kun näen sinun pelkäävän,
painavan niskasi kyyryyn,
voin melkein aistia jotain
vatsanpohjassa tai kaartuvien rustoluiden takana.
Voin melkein tuntea.
****
Kommentit