1976216.jpg

 

Taannoin Kirjailijan häiriöklinikalla keskusteltiin vessassa lukemisesta ja taisipa joku pitää sitä epätervee(-llise)nä harrasteena. Itse luen aika paljon vessassa, ei välttämättä pytyllä istuen. Tapa juontanee juurensa ajalta, jolloin lapset olivat niin pieniä, että ainoa "oma aika" oli vessassa käytetty tovi, ja sekin tietyin reunaehdoin (että joku muu katsoi lasten perään, ei alkanut pohtia mistä rysähtelevät äänet vessanoven takan olivat peräisin tai rynnännyt välittömästi lohduttamaan itkevää perheenjäsentä).

Luen wc;ssä paljon. Kategoria ulottuu Hesarin sunnuntainumerosta romaaneihin asti. Perheeni jäsenet ovat omaksuneet saman: ukko lukee yleensä Bilteman kuvastoa, lapset Akkaria tai vastaavaa. Olen itse asiassa perustanut vessan tasolle kokoelman, jossa on pikkuhätää varten lyhytlukuisia juttuja, esim. Ilkka Mattilan mainiot väärinkuultujen laulusanoitusten kokoelmat "Villejä rubiineja" ja "Minä suojelen sinua taiteelta". Pitempiin istuntoihin ja suoranaisiin ummetuksiin löytyy sitten monennäköistä kansanrunoudesta klassikoihin ja viihdepläjäyksiin. Fiksua on tietenkin opetella vessassa uutta triviaa, siihen soveltuvat erilaiset kokoelmat latinankielisiä  lausahduksia, sitaattisanakirjat tai vaikka Schottin sekalaiset. Kirjallisten töiden taustamateriaalit sijoitan nekin veskiin, silloin niihin tulee tartuttua ainakin aika ajoin.

Aion laajentaa suljettujen ovien biblioteekkiani sijoittamalla vessaan seinähyllyllisen runoutta ja sarjakuvaa. Mielestäni Gary Larsonin oudot Far Out -jutut soveltuvat erityisen hyvin eriöissä luettaviksi.