1420024.jpg

On taas se aika vuodesta, kevät tunkee tulemaan. Vielä toistaiseksi piha näyttää kauniilta, lumi peittää kaiken, joten meidänkin puutarhamme vaikuttaa yhtä siistiltä kuin naapureiden, mutta pian lumi on poissa ja tarttis tehrä jotakin.

Helmi-maaliskuun olen plaraillut taimikuvastoja ja siemenluetteloja silmät kiiluen ja sormet tutisten kuin vanhapoika pornolehteä. Mielikuvien tasolla puutahanhoito on helppoa ja hauskaa, mutta...

Minulta puuttuu se kurinalaisuus, mitä puutarhan menestyksekäs hoito edellyttää. Nythän minulla täytyisi olla jo ikkunalaudat ja pöydänkulmat täynnä idätysastioita ja taimikylvoksiä, joita kastelisin, lannoittaisin ja koulisin säännöllisesti. Sitten ilmojen lämmitessä taimien pitäisi saada ulkoilla päivät terassilla, mutta ne tulisi siirtää vielä halloja pakoon sisään yöksi. Unohtaisin astiat joka tapauksessa ulos, joten on hyvä, ettei niitä olekaan.

Huhti-toukokuulla taimet, jos niitä olisi, tulisi siirtää ulos. Huhti-toukokuulla yleensä löydän jostain nurkasta ostamani siemenpussit ja vastoin ohjeita kylvän siemenet suoraan avomaalle ja ne ehtivät kasvaa kesän aikana kymmensenttisiksi, mutteivät kukkia.

Toukokuussa muistan, että äärimäisen tärkeä kevätlannoitus olisi tullut tehdä hangelle, jotta se levittyisi tasaisesti koko nurmelle. Siinä vaiheessa on turha enää toivoa takatalvea, joten viskon lannoitteet maahan ja toivon, ettei Naapurin Rouva, joka tietää puutarhanhoidosta kaiken, huomaa. 

Kesäkuussa muistan, että huonekasveille olisi pitänyt vaihtaa uudet mullat aikaisin keväällä. Koska nuo näyttävät kituuttavan vielä hengissä, heitän niille vain ekstra-annoksen Substralia ja jatkan Dostojevskin lukemista (jostain syystä haluan lukea kesäisin venäläisklassikkoja).

Heinäkuussa laitan kasvimaahan salaatin- ja porkkanansiemeniä ja kellarista löytyneet kummitusituperunat. Kaksi päivää myöhemmin en muista mikä salaatti kasvaa missäkin, mutta senhän näkee sitten, kun salaatit ovat kasvaneet. Naapurin Rouvan penkissä tarkkaan lapuilla nimetyt salaattikerät nököttävät jo suorissa riveissä ja tasaisin välimatkoin kuin sotilaat. Täytyy toivoa, että tulee intiaanikesä.

Elokuussa en malta harventaa porkkanoita kunnolla, joten ne jäävät pieniksi nysiksi. Perunoita saamme kuitenkin kahdelle-kolmelle aterialle ja ne maistuvat voin ja sillin kanssa paremmalta kuin mikään muu maailmassa.

Lokakuussa en muista kääntää kasvimaata. Kun joulukuun alussa lämpötila menee plussan puolelle, teen kääntöhommat, kun naapurit eivät ole paikalla.

Marraskuun lopulla lumi - toivottavasti - sataa maahan. Sitten kaivan esille vanhat Viherpiha-lehdet ja puutarhaoppaat ja alan haaveilla tulevasta kesästä. Rusakot järsivät omenapuita. Milloinkas ne olisi pitänyt oikein suojata?

 

Lisäys: Huomasitko muuten, että sivupalkista löytyy nyt linkki Tyyppiteorian tekstinäytteeseen. Pahoittelen, että sivulla on pop up-mainoksia, mutta niitä ei voi ilmaissivulla estääkään. Klikkaa mainokset kiinni, niin löydät "parempaa" luettavaa.