1486328.jpg

Kyllä kelpaa kakaran nauraa, kun on ykköskallista kiinalaisvalmistetta päällä!

Tuossa taannoin kirjoitin sitä vastaan, että tuotemerkistä kannattaisi maksaa, mutta totesin samaan hengenvetoon, etten itsekään ole ihan immuuni brändeille. Siinä missä itse olen pyörinyt melko lailla halpismerkeissä, olen aina pitänyt kunnia-asiana, että etenkin kylminä vuodenaikoina lapsillani on laadukkaimmat, suomalaiset, ReimaTec-haalarit. Nehän ovat kakaramaailman Mersuja, äidit muodostavat hiekkalooran reunalla nokkimisjärjestyksen nimen omaan sen mukaan, kuinka paljon ja kuinka viimeisimmän sesongin ReimaTecejä lapsen päälle on saatu mahtumaan. Onhan se vähän kirpaissut, kun kakarakokoisesta haalarista on saanut pulittaa puolitoistasataa euroa, mutta aina olen onnistunut uskottelemaan itselleni, että voihan laadukkaan sitten periyttää nuoremmille. Todellisuudessa esikoinen on sellainen ruoppaaja, että haalarin kuin haalarin polvet ja takapuoli ovat hinkkautuneet pilalle muutamassa viikossa, eikä haalareita voi siirtää seuraaville ainakaan vedenpitävinä.

Kerran lankesin ostamaan halvemman Lassie-haalarin, joka osoittautui ihan yhtä hyväksi kuin Reimatkin, mutta koska merkki kuulosti vähän Anttila-tyyppiseltä halpikselta, jätin kokeilun siihen.

No voi mun silmiäni sitten, kun Leviltä palattua aloin lueskella lukematta jääneitä Aamulehtiä! 16.4. Talous-sivulta paljastui karmeita asioita: ReimaTec ja Lassie ovatkin samaa firmaa (ihan kuten Lancome ja sen halpisversio L´Oreal) ja haalarit tulevat samasta, yhtiön ainoasta tehtaasta SHANGHAISSA! Kankaanpäässähän siis sijaitsee yhtiön tehtaanmyymälä, ja nyt selittyi sitten sekin ihmetystä herättänyt asia, miksi ReimaTecit maksavat tehtaanmyymälässä tismalleen yhtä paljon kuin kaupassa. Suomessa toimii yhtiöltä vain suunnittelu- ja markkinointiosasto.

Koska me tyhmät äidit olemme uskollisesti hankkineet ylikalliita haalareita jälkikasvullemme, Reima Holding suunnittelee nyt avaavansa toisenkin haalaritehtaan. Mahdollisia maita ovat toimitusjohtaja Christopher Silcowitzin mukaan Intia, Sri Lanka, Bangladesh tai Vietnam. Nuohan ovat niitä tuotantokuluiltaan halvimpia maankolkkia. Ei ihme, että Reiman liikevaihto nousi vuodessa kolmanneksen ja puulaaki kirjasi 4,2 miljoonaa euroa voittoa.

Ja minä kun olen perustellut itselleni haalareiden hintavuutta kotimaisen työn kalleudella! Onneksi lapsukaiseni ovat jo jättäneet/jättämässä aktiivihaalarivaiheen taakseen, mutta jos ostaisin vielä yhdenkin haalarin tai kuratumpuparin, en totta vieköön ostaisi Reimaa.