Ja sitten päivän purnaus:
Paitsi, että olen alkanut epäillä demokratian mielekkyyttä nyky-Suomessa, olen alkanut pohtia, onko sittenkin niin, että jos ihmisuros ei pääse sotimaan, se käyttää siihen tarkoitukseen varatun amok-energiansa johonkin muuhun yhtä järjettömään ja elämänvastaiseen touhuun.
Samalla kun luet tätä, kaksi nelikymppistä suomalaismiestä yrittää "unsupported", siis ilman ulkopuolista apua, päästä etelänavalle. Reissu ottaa ties kuinka kauan ja maksaa sellaiset 150 000 euroa. Yhtään menemättä siihen, mitä kaikkea muuta kivaa samalla summalla olisi voinut ostaa vaikka Citymarketista, siirryn miettimään, mitä tämä tarkoittaa tarkoittaa napaukkojen perheille (ainakin toinen on tiettävästi kolmen lapsen isä):
1) Normaali nainen huolestuu, mikäli mies on kotiutumisajasta myöhässä yli puoli tuntia. Miltä mahtaa naparetkeilijän vaimosta tuntua elää kuukausitolkulla tietoisena siitä, että siippa on alati vaarassa suistua pohjattomaan jäärailoon tai jäätyä muuten vain kuoliaaksi?
2) Millaista on elättää perhe yhden ihmisen palkalla ja AJALLA, kun toinen (lainan HS:n juttua 1.11.) "nauttii itsensä haastamisesta ja mittaamisesta". Äijän mukaan retkellä on paljon elementtejä, jotka tekevät elämästä helppoa, on tietyt rutiinit ja kaikki tarvittava käsillä. Nauttiiko napavaimo omista rutiineistaan samalla lailla, etenkin, kun kaikki tarvittava tuskin on aina ahkiossa perässä hinautumassa?
3) Kuinka pitkän perheessä maksellaan retkestä syntyneitä kuluja pankille, vaikka sponsoreita onkin koko nippu? Kenelle jää ja mitä käteen? Iskälle paleltuneet sormet?
Jos oma ukko tulisi ehdottamaan jotain naparetkeilyä minulle, lämpenisin ajatukselle todennäköisesti aika vähän. Itse asiassa saattaisin vastata kylmänä kuin Antarktis: "ei käy."
Kaikkea hyvää kuitenkin Kari Suomelalle ja Pasi Ikoselle sinne jonnekin. Tulkaa ehdotomasti ehjinä takaisin!
]]>Olen aina ollut demokratian puolestapuhuja, mutta mitä ihmeen käyttöä on demokratialla, jos kunnanvaltuustoihin pääsee tukuittain sööttejä Euroviisujuontajia ja tositeeveenaamoja? Onko kansa todellakin näin tyhmää? Ei se ilmeisesti tiedä mistään mitään, tai välitäkään tietää.
Perssuomalaiset ratsastivat voittoonsa muukalaisvihalla ja suvaitsemattomuudella. Jokainenhan tarvii, Freukkareita lainatakseni, jonkun itseänsä huonomman ja mutakuonomman, mutta kun katseltiin tuossa eilen ukon kanssa Tampereen maahanmuuttajia, niin lähestulkoon kaikki olivat kiltisti töissä. Puliukot, kolikkoa pummaavat ja naisia katseellaan mittailevat olivat kaikki ihan kotoperäistä lajiketta. Kuinkahan monella näistä edellä mainituista suomalaiskansallisista persihmisistä olisi kanttia lähteä vaikkapa Turkkiin tai Vietnamiin ravintolaa pyörittämään tai tavarataloa siistimään?
Ja mukavaa terminaalivaihetta sillekin perssuomalaiselle, jonka nimeä en viitsi manostaa, mutta jonka mukaan Suomi ei tarvitse vanhainkoteihin ulkomaalaistaustaisia hoitajia, kun poistuuhan vanhusongelma itsestäänkin luonnollista tietä. No varmasti tällaisella johtamisella poistuukin.
Tietämättömien ja suvaitsemattomien demokratia on kuin puukko pikkulapsen kourassa, tekisi mieli ottaa pois ennen kuin sattuu vahinko.
]]>Taas ollaan talouskriisissä, ja taas maksavat veronmaksajat iloisten keinottelijoiden virheitä, jottei koko systeemi kaatuisi alta. Taas on tuttu kahden asunnon loukussa. Taas irtisanotaan ja siirretään tuotantoa ulkomaille. Taas kokoonnutaan leipäjonoihin.
Laura ei ole taloustieteilijä, mutta normaalilla arkijärjellä varattu pää hänellä kuitenkin on. Siksipä hän on kyseenalaistanut jo vuosia seuraavia asioita:
Jatkuvan kasvun ideologia. Sehän on jo looginen mahdottomuus, jollei sitten puhuta avaruden laajenemisesta (ja täytyyhän senkin joskus loppua).
Osakekeinottelu. Osakkeen nimellisarvon ei tulisi kasvaa kovin paljon sen reaaliarvoa suuremmaksi, koska jos jonakn päivänä kaikki päättävät realisoida osakkeensa, kupla puhkeaa.
Kuvitelma siitä, että rahan määrä voisi kasvaa ilman, että se olisi sitoutuneena johonkin mitattavaan tuotantoon. Esimerkiksi on ollut hullua ajatella, että pari kolme islantilaista miestä voisi ostaa puoli Eurooppaa ilman, että Islanti tuottaa muuta kuin turskaa ja poneja, joita ei saa sanoa poneiksi.
Ajatus, että asuntojen arvo nousee koko ajan. Miksi ihmeessä kasvaisi? Täytyyhän asunnon hinnan olla suhteessa ihmisten tienesteihin. Jos pääkaupunkiseudulla maksetaan perusvarustetusta rintamamiestalosta puoli miljoonaa euroa, niin kyllä siinä aika paljon on ilmaa hinnassa.
Ennen vanhaan Kekkoslovakiassa valtio sääteli rakennustaloutta. Kun oli ns. hyvät ajat, valtio ei rakennuttanut mitään ja sitä kautta kuumentanut entisestään markkinoita ja nostanut kuluttajahintoja. Kun taas oli laskukausi, valtio rakennutti omia kohteitaan ja esti näin välillisesti konkursseja ja vähensi työttömyyttä. Tänä päivänä valtiovalta pykää järjettömällä hinnoin ja mittaamattomin innoin musiikkitaloja ja eduskunnan lisärakennuksia. Säätelypolitiikan ajatustakin pidetään aivän järjettömänä "vapaan markkinatalouden" rajoittamisena, mutta olisiko se todella sitä?
Vaikka olen kovapäinen, opin yleensä parista tällistä. Yksi vähän isompikin saattaa saada minut muuttamaan tapojani. Miksei tämä salkkuväki opi ikinä mitään? Ei kai tämä voi selittyä aina uudella sukupolvella ekonomejakaan? Ei kai aina ole pakko oppia kantapään kautta? Ei se ihmisen ahneus ja usko omaan voittamattomuuteen nyt niin ylitsevuotavaa voi olla. Eikö yliopistojen ja maattikorkeakoulujen kaupallisissa yksiköissä opeteta mitään kokemusperäistä?
]]>