Käsi kääriytyy kahvaan
sormitaipeeseen painuu kulman muisto
tuhanteen kertaan tahmattu.
Kappale suomalaista rakennushistoriaa
sanoo kosketa minua
tule sisään ja ole kuin olisin kotisi,
mutta saranat eivät anna perään
lihasten säikeet supistuvat turhaan
nailonkankaan rypistyessä kainalon haaraan.
Onhan näitä muitakin
siistissä rivissä.
Koetetaan toista.
Ruumis tavoittaa
vaikka toivo on mennyt.
Tunnemuisti muuttuu tunne-etiäiseksi
jo etukäteen tiedän
ettei yksikään ovi aukene.
****
Runotorstain 85. haaste oli kirjoittaa runo jostakin seuraavista kirjan nimistä: Humiseva harju, Lennä, uneksi tai Vetää kaikista ovista
Kommentit