Käsi kääriytyy kahvaan

sormitaipeeseen painuu kulman muisto

tuhanteen kertaan tahmattu.

Kappale suomalaista rakennushistoriaa

sanoo kosketa minua

tule sisään ja ole kuin olisin kotisi,

mutta saranat eivät anna perään

lihasten säikeet supistuvat turhaan

nailonkankaan rypistyessä kainalon haaraan.

Onhan näitä muitakin

siistissä rivissä.

Koetetaan toista.

Ruumis tavoittaa

vaikka toivo on mennyt.

Tunnemuisti muuttuu tunne-etiäiseksi

jo etukäteen tiedän

ettei yksikään ovi aukene.

 

****

Runotorstain 85. haaste oli kirjoittaa runo jostakin seuraavista kirjan nimistä: Humiseva harju, Lennä, uneksi  tai  Vetää kaikista ovista